Tervetuluva!

Päätin avata oman LJ-tilin vaihtoprosessiani varten. Toistaiseksi tarkoitus olisi tehdä tänne merkintä aina, kun vaihtoprosessini etenee tai saa takapakkia, tai kun tapahtuu jotain muuta siihen liittyvää mainitsemisen arvoista. Aion toistaiseksi pitää tämän päiväkirjani ihan omana tietonani, mutta luultavasti kerron tästä jossain vaiheessa muillekin. Käytännössä varmaan sitten, kun (tai jos) joskus onnistun jonnekin päin maailmaa pääsemään. Tässä vaiheessa päämääräni olisi päästä vaihtoon Uuteen Seelantiin. Yliopistokin on jo katsottuna, Otago. En tiedä Otagosta vielä kovinkaan paljoa, mutta tahtoisin sinne, koska siellä voi opiskella paleontologiaa. Miksi haluan maailmalle? Seuraa pieni tarina. Olen hyvin pieni, ja istun isän ja äidin kanssa katsomassa television kieliohjelmaa, jossa Jukka-Pekka Palo puhua tolittaa saksaa. Isä sanoo: "Annakin opiskelee sitten isona kieliä ja lähtee jonnekin vaihto-oppilaaksi." Ihmettelen kovasti, mikä se on se vaihto-oppilas. Vanhemmat selittävät sen minulle, ja pidän heti ajatuksesta. Siitä hetkestä lähtien minulle on ollut päivänselvää, että joskus minä vielä lähden vaihtoon. Hassua tässä on se, että isä ja äiti eivät itse muista tuota hetkeä, vaikka se on palanut lähtemättömästi minun mieleeni. Miksi sitten paleontologia? Tyhmää ehkä, mutta olen haaveillut paleontologin urasta niin pienestä kuin muistan. Naperona leikin aina arkeologia, kunnes kymmenvuotiaana sain haaveammatilleni oikean nimen. Ysiluokalle asti olin ihan satavarma, että isona minusta tulee maailman paras paleontologi. Sitten minut pudotettiin kovaa ja korkealta maan pinnalle, käskettiin opiskella jotain järkevää jolla voi elättää edes itsensä. Ja minä päädyin bilsalle... Mitä nyt?Tällä hetkellä koetan kovasti opiskella eläinfysiolopgiksi. Sehän on vähän niin kuin paleontologiaa elävillä eläimillä... Minusta tulee isona mitä luultavimmin tutkija. Käytännössä se tarkoittaa, että valmistuttuani taistelen henkeni pitimiksi kytysistä apurahoista ja kuolen ennen kuin ehdin täyttää kolemkymmentä. Tämä on kostoni niille, jotka murskasivat unelmani, buah-hah-haa...Vakavasti ottaen, tunnen olevani alalla, joka minua oikeasti kiinnostaa. Opiskelu tarjoaa yleensä tarpeeksi haasteita, ja sen lisäksi täytän kalenteriani kaikenlaisella oheispuuhastelulla, kuten ainejärjestötoiminnalla. Olen yleensä ihan tyytyväinen elämääni. Yliopistomaailma on kuitenkin siitä viekas, että se saa kertaalleen mielestä kytketyt haitalliset ideat huomaamatta hiipimään takaisin silmien taakse ja juurtumaan sinne jopa aikaisempaa tiukempaan. Lapsuudenhaaveeni paleontologian opiskelusta nosti uudelleen päätään jo fuksivuoteni aikana, ja tämä utopistinen kansainvälisyys- ja "kaikki on mahdollista"-ilmapiiri on vain ruokkinut sitä. "Säädyllinen vaihtoonlähtöikä" alkaa lähestyä, eli perusopinnot alkavat olla suoritettuna. Saa nähdä, saanko yhdistettyä vaihto-opiskelun ja paleontologian...Tähän mennessä vaihtoprosessini on "edennyt" sen verran, että kesällä otin selville yliopistot, joissa on mahdollista opiskella paleontologiaa englannin kielellä. Niitä löytyy USA:sta, Kanadasta, Britanniasta ja Uudesta Seelannista. USA ei maana juuri kiinnosta ja Englannissa olen jo ollut. Kanada voisi olla ihan hyvä paikka, mutta Uusi Seelanti vetää ainakin vielä tässä vaiheessa (isoveljen suureksi harmiksi) pitemmän korren. Syyskuussa otin selville hakuajan Uuteen seelantiin. Seuraava on tammikuussa 2006, ja itse vaihto alkaisi vioden 2007 alussa. Eli mikäli en intoudu vaihtamaan maata, lähtö koittaa vasta reilun vuoden päästä. Mälsää. Viime viikon keskiviikkona 9.11. olin Muu maa mustikka- vaihtoinfotilaisuudessa. Siellä käsiteltiin kaikenlaista vaitoon lähtemistä koskevaa, kuten vaihto-opiskelijan opintotukea, erilaisia mahdollisia vaihto-ohjelmia ja ulkomailla tarvittavia rokotuksia. Lisäksi kaksi vaihdosta palannutta opiskelijaa kertoi tunnelmiaan ja kokemuksiaan vaihtarina olosta.